Viikko 40

Aamusta lähdettiin taas etsintäoperaatioon, tai oikeastaan tällä kertaa etsittiin alue-etsintänä autopurkaamo ja sen pihassa olevat autonromut. Paikalla oli todella paljon tarkkailijoita muiden maiden pataljoonista ja taisi siellä olla muutama ihminen prikaatinkin esikunnasta. Aikaa siellä saatiin vierähtään kyllä melkosen paljon, mutta mitään hirvittävän suuria tuloksia ei tällä kertaan saatu aikaseksi. Viikko jatkui vielä yhden päivän verran aseiden keruulla, ja normaaleilla partioinnelilla.

Ainoa poikkeus tämän viikon VCP:n pitämiseen oli keskiviikon erikoiskomennus eristäjäkis ja suojamieheksi. Joku YK:n alainen järjestö etsi ja kaivoi joukkohautoja esiin Suomen pataljoonan alueella, ja meidän tarvittiin siinne eristämään ja suojaamaan toimintaa, jos vaikka jotain sattuisikin löytymään. Paikka oli sellasen pienen kukkulan juurella metsikönreunassa, ja sillä alueella oli 1999 sodan aikana tapahtunut oikeesti joukkomurhia. Täällä kertaa ei hyvistä vihjeistä huolimatta löytynyt mitään joukkuhautaan vihjaavaa, mutta samanlaisia operaatioita on vielä edessä.

Viikon viihdepläjäys tuli perjantaina, kun käytiin kattomassa ruotsalaista rauhanturvaajien viihdytysbändiä Camp Villen messissä. Lauloivat kaikenmaailman cover-biisejä rock ja popmaailman klassikoista. Ja yksi laulajista oli vieläpä Mia Löfgren, entinen Rednex laulajatar.

04.10 oli sitten roottorin vaihtopäivä. Vanhat rauhanturvaajat lähtivät pois ja uudet tulevat tilalle. Nyt meidän melkein puolivuotta alueella olleiden pitäisi sitten tietää kaikki mahdollinen ja mahdotonkin täältä, ja osata vielä neuvoa uusia taistelijoita. Yllättävän nopeesti se aika vaan kulu, tuntee että oltaisiin ittekkin tultu alueelle vasta vähän aikaa sitten. Ja aika haikeet oli tunnelmatkin, osasta tyypeistä oli tullut aika hyviä kavereitakin. Saman tien aloitettiin uusien rauhanturvaajien kouluttaminen ja totuttaminen alueeseenm, ja meidän tapoihin tehdä töitä.

Viikko 41

Uusi viikko alkaa tasaseen tahtin VCP:n pitämisellä ja partioiden pitämisellä aluella, ja pikkasen leirin vartiointiakin. Aina on mukana joku vanhemman roottorinsoturi ja uudemman roottoorinsoturi. Näin saadaan kaikille uusilla mahdollisomman paljon kokemusta ja tuntemusta alueesta heti kättelyssä. 08.10 satoi sitten ensimmäiset lumet Kosovossa, tai ainakin meidän alueella, vuorilla on varmaan ollut jo lunta kauemmin. Ensin satoi vettä ja se muuttui pikkuhiljaa rännäksi ja lumeksi. Illan ja yön aikana sitä taisi sataa sellaset kymmenkunta senttiä.

Loppuviikosta olikin sitten taas grilli-ilta. Sai uudetkin kaverit heti tutustua yhteen meidän perinteestä, grillailtiin taas lihaa ulkosalla. Nopeasti ne ilmat täällä vaihtelee, nyt kuljettiin koko päivä ja osa iltaakin t-paidassa. Jos ei olisi tiennyt että pari päivää sitten satoi lunta, niin ei sitä kyllä välttämättä olisi uskonut jos joku olisi kertonut. Sunnuntai aamuna olikin sitten sellainen sumu, ettei eteensä nähnyt. Kirjaimellisesti. Välillä ei tietä nähnyt kun metrin kaksi auton etupuolella, ja suurimman osan ajasta pystyi ajamaan maksimissaan 25 km/h.

Viikko 42

Koko viikko meni oikeestaan tasasti kahtia QRF-valmiuden ja partioinnin kanssa. QRF:ssä pidettiin VCP:tä ympäri aluetta, välillä yksin ja välillä KPS-poliisin kanssa. Ja partiointia suoritettiin sekä autoilla että kävellen Kosovo Poljessa. Paljon oli taas viikolla hommaa, mutta ihan hyvin kaikki sujui.

Viikko 43

Viikko jatkui samaan malliin kun edellinenkin partiointia aluella. Ainoa poikkeus oli että keskiviikkona koitti lomalentopäivä suomeen. Ei ole tullut käytyäkään suomessa kahteen kuukauteen lomilla.

Viikko 44

Lomalta paluu sujui, rauhallisissa merkeissä. Käytiin sentään taas ampumaradalla vähän verestämässä ampumataitoja. Ja tottakai ensin kohdistettiin ase, sille edellisestä ampumakerrasta oli melkosesti aikaa. Ja asekin oli varmaan saanut pikkasen kolhuja matkan varrella. Mutta hyvin se oli tähtäimensä pitänyt. Ampuminen oli pitkästä aikaa taas ihan hauskaa touhua, ja nyt ne laukaukset rupes meneen vähän sinne päin mihin tähtäsikin. Onneksi viikolle tuli muutama ajoneuvopartio Serbikylissä, niin ei mennyt ihan hukkaan lomilta paluukaan.

Ja sunnuntaina komppania pelas taas jalkapallopelin, tällä kertaa Uglijarevon serbejän vastaan. Ja lopputulos oli arvattavissa, eli hävittiin taas. Tosin ilmatkin oli todella kehnot pelin aikana. Kenttä oli kuin suota ja vettä satoi enemmän kuin on koskaan tämän Kosovossa olo aikani aikana satanut.